Nopperla on upea paikka järjestää perhejuhlat, TYHY- päivät, kokoukset tai mitkä tahansa tilaisuudet, joita haluat viettää.
Nopperlassa luonto on lähellä.
Nopperlan sijainti keskellä maaseutua kauniin Ahmasveden äärellä mahdollistaa lukemattoman määrän eri aktiviteettejä .
Nopperla on ikivanhaa viljelyaluetta, jonka nimi on peräisin suomensukuisilta lappalaisilta: lapin kielen ”noppe” tarkoittaa järveen jyrkästi laskevaa maastoa, joentörmää. Lappalaiset asuttivat Suomea ennen kantasuomalaisia ja Lokalahdellakin on useita lapinkielisiä paikannimiä. 1500-luvulla paikan nimi esiintyy myös muodossa Noppela.
Nopperla on vanha rälssitila, mutta se oli uuden ajan alussa vain lyhyen ajan asuinkartanona. Sen omistajia olivat vouti Matti Holst (1568 - 84), Hannu Holst (1584 - 99) ja maaherra Otto von Mörner (1599 - 1638). Heidän jälkeensä Nopperlasta tuli lampuotitila eli se oli manttaaliin pantu viljelystila, jonka omisti toinen kartano. Nopperla oli Lehtisten kartanon lampuotitilana 1638 - 81, Louhisaaren 1682 - 1738 ja Hermansaaren 1738-1890.
Jo vuonna 1666 säterintarkastuspöytäkirjassa sanotaan, että Nopperla oli huonosti hoidettu eikä täyttänyt säterikartanolle asetettuja vaatimuksia. Lehtisten kartanon omistajilla eli Flemingeillä ei luultavasti ollut aikaa paneutua pieneen sivukartanoon, joten he antoivat sen lampuodin huoleksi. Satojen vuosien ajan Nopperla olikin lampuotien ja tilanhoitajien hallussa ja vasta omistajien asetuttua asumaan tilalle 1800-luvun lopussa, sitä alettiin kohentaa.
Nykyisen suvun omistukseen tila siirtyi 1900-luvun alussa. Tilalla on keskitytty maanviljelykseen ja karjanhoitoon, mutta nykyään pääosaa tilan toiminnassa näyttelevät maatalouden sivuelinkeinot. Nopperlasta löydät antiikkiliike Klaaran, pienleipomon sekä runsaasti tapahtuma- ja ohjelmapalveluihin keskittyvää toimintaa.
Tilan mailta löytyy Hamppukallionaukko, joka perimätiedon ja aikakirjojen mukaan on vanha satamapaikka. Hamppukallionaukon reunalla on ns. Narvin puhti, joka pitää sisällään synkän salaisuuden. Lokalahdella on perimätiedon mukaan käytetty erittäin julmaa rankaisumuotoa nimeltä ”suohon sysiminen”. Siinä tuomittu kuljetettiin rekeen sidottuna niin pitkälle suohon kuin härät pystyivät kuljettamaan. Tämän jälkeen suksilla liikkuvat tuomion täytäntöönpanijat ajoivat keihäillä uhaten uhrin suonsilmäkkeeseen ja sysivät hänet upoksiin.